Jousitappeja käytetään monissa eri kokoonpanoissa useista eri syistä: saranatappeina ja akseleina, komponenttien kohdistamiseen tai yksinkertaisesti useiden komponenttien kiinnittämiseen yhteen. Jousitapit muodostetaan valssaamalla ja muotoilemalla metallinauha sylinterimäiseen muotoon, joka mahdollistaa säteittäisen puristuksen ja palautumisen. Oikein käytettyinä jousitapit tarjoavat luotettavia ja kestäviä liitoksia, joilla on erinomainen pitävä kiinnitys.
Asennuksen aikana jousitapit puristuvat kokoon ja mukautuvat pienempään isäntäreikään. Puristettu tappi kohdistaa sitten ulospäin suuntautuvan säteittäisen voiman reiän seinämää vasten. Pitoisuus saadaan aikaan puristuksella ja siitä johtuvalla tapin ja reiän seinämän välisellä kitkalla. Tästä syystä tapin ja reiän välinen kosketuspinta-ala on ratkaisevan tärkeä.
Radiaalisen jännityksen ja/tai kosketuspinta-alan lisääminen voi optimoida pidättyvyyttä. Suurempi ja painavampi tappi vähentää joustavuutta ja seurauksena asennetun jousen kuormitus tai radiaalinen jännitys on suurempi. Kierrejousitapit ovat poikkeus tästä säännöstä, koska niitä on saatavana useissa eri käyttötarkoituksissa (kevyt, vakio ja raskas), mikä tarjoaa suuremman lujuus- ja joustavuusalueen tietyn halkaisijan sisällä.
Kitkan/pidättävyyden ja jousitapin tartuntapituuden välillä reiässä on lineaarinen suhde. Siksi tapin pituuden ja siitä johtuvan tapin ja isäntäreiän välisen kosketuspinta-alan kasvattaminen johtaa parempaan pidättäytymiseen. Koska tapin aivan päässä ei ole pidätystä viisteen vuoksi, on tärkeää ottaa viisteen pituus huomioon tartuntapituutta laskettaessa. Tapin viiste ei saa missään vaiheessa sijaita leikkaustasossa vastareikien välillä, koska tämä voi johtaa tangentiaalisen voiman muuttumiseen aksiaalivoimaksi, mikä voi edistää "kävelyä" tai tapin liikkumista poispäin leikkaustasosta, kunnes voima on neutraloitunut. Tämän välttämiseksi on suositeltavaa, että tapin pää on yli yhden tapin halkaisijan verran tai enemmän pois leikkaustasosta. Tämän tilanteen voivat aiheuttaa myös kapenevat reiät, jotka voivat samalla tavalla muuttaa tangentiaalisen voiman ulospäin suuntautuvaksi liikkeeksi. Siksi on suositeltavaa käyttää reikiä, joissa ei ole kartiota, ja jos kartio on tarpeen, sen kulma pysyy alle 1°:ssa.
Jousitapit palautuvat osan esiasennetusta halkaisijastaan aina, kun isäntämateriaali ei tue niitä. Kohdistussovelluksissa jousitappi tulee työntää 60 % tapin kokonaispituudesta alkuperäiseen reikään sen asennon pysyväksi lukitsemiseksi ja ulkonevan pään halkaisijan hallitsemiseksi. Vapaasti sovitetuissa saranoissa tapin tulee pysyä ulompiin palkkeihin, edellyttäen, että kunkin näistä kohdista leveys on suurempi tai yhtä suuri kuin 1,5 kertaa tapin halkaisija. Jos tätä ohjetta ei täytetä, tapin pitäminen keskiosassa voi olla järkevää. Kitkasovitteiset saranat edellyttävät, että kaikissa saranakomponenteissa on oltava yhteensopivat reiät ja että jokainen komponentti, saranasegmenttien lukumäärästä riippumatta, maksimoi tartunnan tapiin.
Julkaisun aika: 11. tammikuuta 2022